Lähtötunnelmissa

Ihmettelen, kuinka nopeasti aika kuluu. Vain hetki sitten sanoin ystävälleni, että lähtöön on kahdeksan viikkoa. Nyt lähtöön on pari päivää. Edessä on matka yli 10 000 kilometrin päähän kotoa, missä minua odottaa uudet, erilaiset ihmiset, erilainen luonto, kulttuuri ja ilmasto. Se mitä perillä nähdään, tehdään ja koetaan, selviää vasta siellä. Minulla ei ole tarkkaa käsitystä siitä mitä tuleman pitää, enkä oikeastaan ole edes kiinnostunut. Lähden matkaan avoimin mielin ja uskon palaavani monta kokemusta rikkaampana.

Joitain faktoja tietysti on selvillä. Kohteena on Kariega Game Reserve -niminen luonnonpuisto, joka sijaitsee noin 140 kilometrin päässä Port Elizabethista. Puistosta lähin kaupunki on ”Kenton on Sea”, jonne on matkaa 14 kilometriä.

Tulemme asumaan (ihan normaalein mukavuuksin varustetussa) talossa keskellä luonnonpuistoa. Pari kuukautta sitten leijonalauman pennut olivat kiipeilleet pihaa ympäröivän aidan ulkopuolella olevissa puissa, joista pääsisi myös hyppäämään aidan sisäpuolelle – pihan laajennusta on kuulemma suunniteltu tämän riskin välttämiseksi…

photo by Liam Doughlas

Työtehtäviimme tulee kuulumaan mitä nyt ikinä puistossa tarvitsee tehdä – eläinkantojen laskentaa, teiden kunnostusta, eläinten satelliittipaikannusta, kulotusta (riippuen vuodenajasta), puiston yleistä siistimistä ja kunnossapitoa. Lisäksi käymme kerran viikossa auttelemassa paikallisessa ”farmikoulussa”. Ohjelmaan kuuluu myös: ”Bush Walks, Game Drives and night drives, Sleep Outs, Field Skills & Survival”.

Lauantait vietetään rennommissa merkeissä pienessä rantakaupungissa Kentonissa, missä porukka on käyttänyt aikaa lähinnä ravintolassa istuen ja rannalla löhöten. Elättelen toiveita sen suhteen, että pääsisin lauantaisin myös netin ääreen – puistossa meillä ei ole nettiä… Blogin päivitykset ilmestynevät siis lauantaisin…

Kenton on sea. photo by Adam Howston

Meidän kahden suomalaisen lisäksi paikalla on sekalainen sakki (maksimissaan 8 henkilöä yhdenaikaisesti) ihmisiä mistä päin maailma tahansa, oletettavasti kuitenkin lähinnä Yhdysvalloista ja Britanniasta. Osa porukasta tulee ja menee meidän oleskelumme aikana, eli lopullista ”uusien tuttujen” määrää ei vielä tiedä.

Lähtö lähenee ja täytyy myöntää että melko kiireiset viimeiset päivät tulee olemaan... Maanantaina kävin tekemässä viimehetken hankintoja. Tiistaina tajusin hukanneeni passini, jonka löytymisen jälkeen jouduin etsimään matkavakuutuskorttiani. Aiemmasta matkailusta poiketen aloitin pakkaamisen jo muutamaa päivää ennen lähtöä, normaalisti olen pakannut vasta lähtöpäivänä. Vasta pakatessa tuli sellainen fiilis, että olen todellä lähdössä reissuun, enkä menekään ensi viikolla töihin...

Matkaa suunnitellessani oletin olevani kesän ja syksyn jäljiltä kovasti loman tarpeessa, mutta näin lähdön lähestyessä koen kuitenkin itselleni tärkeämmäksi irrottautumisen arjesta. Haluan saada positiivisessa mielessä vähän etäisyyttä kaikkeen - kotiin, ystäviin, työhön, perheeseen. Mahdollisuuden tarkastella elämääni hetken aikaa arkisten kuvioiden ulkopuolelta. ”Pieni ihminen, joka hukkaa itsensä suureen maailmaan löytääkseen itsensä entistä paremmin”.

Siispä hyvää loppusyksyä kaikille tasapuolisesti!

Kommentteja saa jättää :)

TOTSIENS!