Viikko 1

Päivät 1 & 2

Starttasimme matkaan sunnuntaina viideltä iltapäivällä. Ensimmäisenä oli vuorossa Finnairin lento Frankfurtiin, kesto 2h 20min. Frankfurtin kentällä on tullut vierailtua useaan otteeseen, mutta ensimmäistä kertaa jouduin matkaamaan skylinella terminaalista toiseen. Kaiken kaikkiaan kenttä on paitsi valtava, mielestäni myös melko sekava. Selvisimme kuitenkin ajallaan seuraavalle lennolle, jonka määränpäänä oli Johannesburg ja lennon kesto 10h 30min. Lennon alussa rempseä lentokapteeni toivotti meidät tervetulleeksi lennolle Kapkaupunkiin. ”Oi sanoinko Kapkaupunkiin?! Ei Kapkaupunkiin vaan Johannesburgiin. Asun itse Kapkaupungissa ja toivoin että olisimme menossa sinne.” Jep jep.

Kone, jolla lensimme Saksan ja Etelä-Afrikan välin, on maailman pisin lentokonemalli, varustettu neljällä Rolls Royce –turbiinimoottorilla. (Tämän faktapläjäyksen saimme siis koneen kapteenilta...). Lentäminen ei toki päättynyt Johannesburgiin vaan saimme vielä ”nauttia” taivaalla liitelystä vajaan kahden tunnin ajan päästäksemme Port Elizabethiin. Kaiken kaikkiaan matkaan Helsingistä PE:iin kesti noin 20 tuntia. Lennoilla meitä siunattiin mojovalla turbulenssilla, Port Elizabethiin laskeutuminen suoritettiin peräkkäisillä muutaman metrinpystysuorilla pudotuksilla. Toivottavasti ei ollut lentopelkoisia kyydissä.

Etela-afrikkalaisin siivin Johannesburgin ylla.

Johannesburgissa paistoi aurinko ja lämpöäkin riitti sopivasti, Port Elizabethissa oli hirveä myrsky (meinasin lähteä lentoon koneesta noustessani) ja tihutti vettä. Iltaa kohti sade yltyi ja illalla kuulimme että rannikolla (reilun 10km päässä) oli kuollut useita ihmisiä myrskyn takia. Mikäli sade jatkuisi pidempään, olisi tulvien riski todellinen. Alue on kovin kumpuilevaa/vuoristoista ja rankkojen sateiden aikana vesi valuu rinteiltä laaksoihin.

Well, nice weather?!

Puistossa meitä vastassa oli Jacques, jonka kanssa tulemme työskentelemään seuraavat kahdeksan viikkoa. Talossa oli valmiiksi kuusi muuta vapaaehtoista, neljä brittiä, yksi jenkki ja yksi ranskalainen. Ilta meni pitkälti tavaroita purkaessa ja muiden kanssa jutellessa, mutta ehdin myös pelata elämäni ensimmäisen erän biljardia! ;)

Päivä 3

Aamulla myrskysi edelleen lähes samaan malliin kuin illalla ja vettä tuli eilistä rankemmin. Meidät oli ohjeistettu olemaan valmiina lähtöön seitsemältä, mikäli ei sada ja sateen sattuessa vasta kahdeksalta. No, vesisade lakkasi sopivasti kahdeksalta ja lähdimme töihin. Aamupäivä käytettiin aluelle kuulumattomien, vierasperäisten kasvien (alien plants) hävittämiseen, mikä osoittautui hyvin fyysiseksi työksi. Käytännössä revimme puiden alkuja juurineen, isommat puut joko kaadettiin tai niistä kuorittiin kaarna ja sen alaiset kerrokset parinkymmenen sentin matkalta, jolloin ravinteet eivät pääse kulkemaan puussa ja puu kuolee.

Lounaan jälkeen aurinko alkoi paistaa ja iltapäivän vietimme ajelemalla ympäri puistoa elefantteja etsien. Norsut pysyttelivät piiloissaan, mutta sen sijaan näimme lukuisia muita nisäkkäitä ja lintuja. Pysähtelimme kaikkien uusien eläinlajien kohdalla ja Jacques kertoi meille faktoja kyseisestä lajista, sekä alueen luonnosta ylipäätään.

Zebra & warthog

Iltapäivällä oli lämmintä ja aurinkoista, ehdin polttaa niskaani ja hartioitani vähän jo näin alkuun... Illalla satoi taas vettä ihan kunnolla. Kaiken kaikkiaan sää on kuulemma ollut normaalista keväästä poiketen todella vaihtelevaa. Kesää kohti kuitenkin ollaan menossa, eli eiköhän sitä kunnon lämpöäkin ole tulossa.

Jacques & suhiseva tortoise

Talossa kanssamme asustaa erinäinen joukko pieniä monijalkaisia eliöitä, ensimmäinen tuttavuus oli joku erikoisen heinäsirkan näköinen otus, joka juoksenteli olohuoneen lattialla ensimmäisenä iltana. Myöhemmin biljardihuoneen seinällä seittiään kutoi pienehkö hämähäkki ja nukkumaan mennessämme huoneeseen kanssamme jäi yöperhonen. Hämähäkkejä, joista suurimmat kämmenen kokoisia, on talossa kuulemma valtavan paljon. Niiden kanssa pitäisi sitten oppia elämään, sillä ne ovat hyvin reviiritietoisia ja jos tapat yhden, tulee tilalle kolme uutta. Araknofobikon helvetti, katsotaan kuinka tässä käy.

Päivä 4

Keskiviikkoisin käymme paikallisessa farmikoulussa opettamassa. Koulu on pieni, ja eri ikäiset oppilaat on jaettu vain muutamaan eri luokkaan, joten samassa ryhmässä on eri ikäisiä ja eri tasoisia oppilaita. Oppilaiden äidinkieli on xhosa, mutta he puhuvat melko hyvin englantia.

Olimme koululla noin kolme tuntia, jonka jälkeen ajelimme takaisin puistoon vaihtamaan autoa (puistossa ajamme aina safariautolla, jolla taas ei voi ajaa maanteillä) ja hakemaan uutta Australialaista kaveria, joka loppujen lopuksi ei ilmestynytkään sovittuun aikaan, vaan tuleekin ilmeisesti vasta myöhemmin, jos tulee.

Jos jokin täällä on pelottavaa (hämähäkkien lisäksi), niin autoilla ajelu. Safariautossa istuminen on kuin istuisi huonokuntoisessa vuoristoradassa (siis auto on kunnossa, mutta tiet kaikkea muuta) , koululle matkasimme lava-auton perässä (katettu sellainen) ja ajonopeus pysytteli lähellä 120:tä. Turvavöitä täällä ei kai juuri käytetä, eikä ”drinking and driving” ole niin halveksuttavaa kuin Suomessa, joskin laitonta kyllä.

Iltapäivällä työskentelimme jälleen alien plants –projektin parissa, nyt puiston länsipuolella. Kariega on jaettu kolmeen puistoon, jotka on erotettu aidoilla toisistaan. Itäpuolella sijaitsee suurimmat hotellit ja siellä ei pitäisi olla vaarallisia eläimiä – joskin tällä hetkellä siellä vaelteltelee aggressiivisia puhveleita, joten jalan liikkuminen alueella on kielletty kokonaan. Länsipuolella, missä myös meidän talomme sijaitsee, asustelee ”big 5”, eli elefantti, sarvikuono, leijona, puhveli ja leopardi. Tällä puolen puistoa emme edes me voi vaellella ympäriinsä työtehtävien parissa, vaan jalkautuessamme meidän on pysyteltävä lähellä autoa leijonien takia.

Illalla suuntasimme Kentoniin bariin/pizzeriaan, jossa on keskiviikkoisin ”half price pizza day”. Pizzat olivat hyviä ja hintaa oli vain 28 randia (ZAR), eli vähän päälle 2,5€. Oluen tai muiden juomien hinnoista en tiedä, limu maksoi 9 ZAR (0,85€) ja shotit kuulemma vain 8 ZAR (0,72 €) ! Kämpillä pelasimme vielä muutamat erät biljardia Jacquesin kanssa. Hyvä ilta kaiken kaikkiaan.

Päivä 5

Torstaina metsästimme taas elefantteja. Aamupäivällä ei norsuja näkynyt, mutta sen sijaan näimme leijonia muutaman metrin etäisyydeltä. Matkalla pieneksi ongelmaksi muodostuivat sarvikuonot, jotka tukkivat tien. Jouduimme siis käyttämään kiertoreittiä, mutta harmiksemme kyseiset sarvikuonot eivät selvästikään oikein tienneet, minne he olivat menossa ja noin tuntia myöhemmin ne tulivat aivan eri tiellä meitä vastaan. Ajoimme auton tien sivuun ja odotimme niin kauan että eläimet ohittivat meidät ja pääsimme jatkamaan matkaa. Oli jossain määrin eriskummallista tuijottaa valtavaa sarvikuonoa silmästä silmään reilun metrin etäisyydeltä.

Paikallinen tiesulku

leijonanpennut leikkivat kilpikonnalla

Iltapäivällä jatkoimme ajelua ja löysimme etsimämme elefanttilauman, joka eteni verkkaisesti tietä ja tien laitoja pitkin alas laaksoon tuulensuojaan. Päivä oli tuulinen, mutta aurinko paistoi sen verran mukavasti, että lähes koko sakki ehti polttaa itsensä aika huolella...

Päivä 6

Ihan kuin olisi Afrikassa: Istuin olohuoneessa lukemassa kirjaa kun ikkunan ohi käveli kaksi kudua (isoja antilooppeja). Vähän kuin kotona Suomessa näkisi varpusia pihapuissa. Talo, jossa täällä asumme, sijaitsee todellakin keskellä luonnonpuistoa. Talon ympärillä on aukea alue, ja joka puolella pyörii eläimiä, joita voi ihailla suoraan ikkunasta. Joka päivä linnut aloittavat konserttinsa aamuyöllä – valitettavasti sitä konserttia ei jaksaisi kuunnella siihen aikaan, eli tulpat korviin. Tänään heräsimme viiden aikaan siihen, kun ibikset (eräs lintulaji) pitivät järkyttävää meteliä pihalla. Aamulla Jacques kiusasi meitä kertomalla, että metelin aiheuttivat kaksi täysikasvuista urosleijonaa, jotka kävelivät aivan talomme vierestä. Fiksuina olisimme siis tajunneet tämän ja menneet ikkunaan tai pihalle ihailemaan jellonia.

Viikon viimeisen ”työpäivän” aloitimme Game Countsilla, eli ajelimme suunniteltua reittiä pitkin ympäri Kariga East –puistoa ja laskimme näkemämme eläimet. Iltapäivä vietettiin lintuprojektin parissa (selvitämme, mitä kaikkia lintuja pesii alueella). Aamuyöllä talomme ohi kulkeneet urosleijonat makasivat koko päivän, aamusta iltaan asti taloamme vastapäätä olevalla "vuoren" rinteellä.

Illalla kävimme syömässä hotellin ravintolassa. Aurinko laskee täällä seitsemän aikaan illalla ja ihailimme auringonlaskua kukkulan laella matkalla ravintolaan. Paluumatka taitettiin pimeässä ja bongailimme eläimiä Night Drive –tyyliin. Sakaaleja nähtiin, muuten ei mitään ihmeellistä.

Huomenna, lauantaina lähtevät Helen ja Tina, kaksi brittiä ja tulen olemaan viikonlopun yli ainoa naispuolinen henkilö talossa. Maanantaina pitäisi tulla joku tyttö, josta ei ole vielä mitään muuta tietoa kuin sukupuoli.

Päivä 7

Lauantaisin meillä on mahdollisuus erilaisiin aktiviteetteihin, kuten hevosratsastukseen rannalla tai luonnonpuistossa, laskuvarjohyppyihin, mönkijäajeluun, jne. Tina ja Helen olivat käyneet viikko sitten ratsastamassa, Gabriel (USA:sta) ja Oliver (Britanniasta) olivat käyneet hyppäämässä laskuvarjohypyt. Meillä on aikaa kahdeksan viikkoa, joten annoimme Gabrielin ja Oliverin päättää mitä teemme tänään. Lopulta päädyimme Port Alfredin rantakaupunkiin, jossa nyt istun nettikahvilassa päivittämässä blogia. Loppupäivän ohjelmasta ei vielä ole tarkkaa tietoa, katsotaan mitä se tuo tullessaan.

Nettiin pääseminen täällä on sitten melko epävarmaa, Kentonin nettikahvilasta meillä sanottiin vain että joskus se on auki, joskus ei. Lisäksi kaikki paikat menevät lauantaisin kiinni jo yhden aikaan (lukuunottamatta kauppakeskuksia), joten jos käymme tekemässä jotain aamupäivällä, emme välttämättä ehdi nettiin. Älkää siis ihmetelkö, mikäli päivityksiä ei ilmesty joka viikko.

Matka jatkukoon... ;)