viikko 3

Maanantai / Päivä 16

Heräilin yöllä muutamaan otteeseen kun huoneessani ollut valtava koppakuoriainen lenteli pitkin seiniä. Aamuyöllä alkoi rankka kaatosade, joka jatkui vielä aamulla seitsemältä kun herätyskelloni soi. Sade kuitenkin lakkasi melko pian ja kahdeksalta kun lähdimme liikkeelle oli jo ihan aurinkoista.

Aamupäivä meni taas puita kaataessa. Iltapäivällä painelimme puiston kolmanteen osaan Howesweltiin, joka poikkeaa melko paljon puiston kahdesta muusta osasta (Kariega East ja Kariega West). Alueella on esimerkiksi paljon enemmän puustoa ja se on kaikkiaan jokseenkin kuivempaa aluetta. Ja kaunista! Tiheän puuston takia eläimiä ei koko ajan vilistä näköpiirissä, mutta onnistuimme bogaamaan esim. piikkisikaperheen (hitto ne on valtavan kokoisia!!) ihan lähietäisyydeltä jalkauduttuamme autosta. Itse asiassa meillä kävi tuuri ettevät kyseiset elukat hyökänneet kimppuumme, sillä ilmeisesti onnistuimme vahingossa säikäyttämään ne oikein kunnolla. Bongailimme myös jotain antilooppeja, joita puiston muissa osissa ei ole, mm. springbuckin (hyppyantilooppi???), joka on Etelä-Afrikan kansalliseläin.

Tiistai / Päivä 17

Aamulla lähdimme takaisin Howesweltiin tutkimaan aluetta tarkemmin. Ajelimme kukkuloiden yli alas laaksoon, missä lukemattomat antiloopit, seeprat ja kirahvit laidunsivat. Alueen läpi virtaa joki ja koska oli hyvin lämmin päivä, kävimme Elinin kanssa uimassa. En muuten ikinä ennen ole uinut joessa, jossa on suolaista vettä. Enkä nyt puhu suolaisesta siinä mittapuussa mitä merivesi on suomessa, vaan siis oikeasti todella suolaisesta.

Iltapäivä oli tarkoitus viettää elefanttiprojektin parissa. Elefanttiprojektiin kuuluu mm. elefanttien korvien ja syöksyhampaiden yksityiskohtien (mm. korvien repeämät, arvet, yms.) merkitseminen ylös. Tarkoituksena on lopulta kyetä luotettavasti erottamaan elefantit toisistaan, jonka jälkeen ne voidaan numeroida (”nimetä”) ja rekisteröidä eri tavalla kuin tähän asti. Norsujen paikantamisessa vierähti jälleen hetki jos toinenkin ja lopulta kun löysimme ne, ne olivat niin tiheässä pensaikossa, että korvien piirtely jäi toiseen kertaan. Norsuja metsästäessämme löysin jalastani vielä pari punkkia lisää, selvästikään niiltä ei siis voi välttyä...

Illalla lähdimme vielä yösafarille. Laitoimme ruuan kuudeksi ja samalla tein meille evääksi omenapiirakkaa (valmiista taikinasta!). Teetä termariin, lämmintä vaatetta päälle ja pihalle kello 19.00. Aurinko laskee täällä todella nopeasti ja vaikka lähdimme valoisaan aikaan, oli jo puolen tunnin päästä täysin pilkkopimeää. Näimme antilooppien ja seeprojen lisäksi paljon sakaaleita (niitä on nähty useasti jo aiemminkin), bushpigeja (mikä lie lienee suomeksi, pensassika?!), pupuja ja tietysti leijonat metsästyspuuhissa. Oli aika mielettömän hienoa nököttää keskellä aukeaa, pilkkopimeässä ja seurata leijonien väijymistä ja hyökkäystä. Saalis jäi saamatta, vain noin 45% leijonien metsästysyrityksistä johtaa saaliiseen.

Keskiviikko / Päivä 18

Aamulla starttasimme pihasta kello viisi. Syy aikaiseen lähtöön olivat neljä puhvelia, jotka oli tarkoitus siirtää puiston osasta toiseen. Game Capturea siis jälleen luvassa. Edellisestä kerrasta (sarvikuono) poiketen nuolet ammuttiin helikopterista, eikä autosta.

Puhveleista ensimmäinen, iso uros, onnistui nuolen ampumisen jälkeen juoksemaan hemmetin tiheään pensaikkoon ja jouduimme kaatamaan puita ja pansaita, jotta saimme eläimen pois sieltä. Tässä vaiheessa alkoi jo olla todella kuuma ja aikaa tuhraantui raivaustöihin aivan liikaa – eläimet pyritään pitämään nukutettuina maksimissaan parisenkymmentä minuutta ja tämän yhden kanssa meni noin tunti. Paitsi että eläin oli tiheässä pensaikossa, oli se myös tavallaan montun pohjalla, joten sen siirtäminen oli entistäkin hankalampaa. Puhvelin alle laitettiin eräänlainen paksu siirtopeite, jonka reunoihin kiinnitettiin rautatangot kantamista varten. Uros oli kuitenkin niin valtavan kokoinen, että sen kantaminen oli täysin mahdotonta. Heitimme siis rautatangot menemään ja tartuimme kiinni peitteen reunoihin ja siirsimme eläintä aina parikymmenttä senttiä kerrallaan. Jotta tehtävä ei olisi ollut liian helppo, piti eläin saada vielä NOSTETTUA lava-auton lavalle ja raahattua niin eteen, että perälaudan saa kiinni. Jep jep. Tuli kuuma.

Toinen ongelmamme oli se, että kukaan ei tiennyt ensimmäisen puhvelin siirtoon kuluvan näin paljon aikaa, joten toinen nukutettuna oleva, nuori naaraspuhveli alkoi olla aika huonossa kunnossa. Kaiken lisäksi se oli ehtinyt juosta todella kauas ensimmäisestä puhvelista, joten meillä meni aikaa pelkästään ajomatkaan sen luokse. Naaras oli onneksi paljon kevyempi ja pienempi kuin uros, eikä sen siirtämisestä koitunut niin suuria ongelmia. Suurempi onngelma oli se, että eläin alkoi heräillä kuljetuksen aikana ja voitte kuvitella ettei ole kovin turvallista heilua (monttuisella tiellä) liikkuvan auton lavalla heräilevän puhvelin kanssa...

Operaation aikana lämpötila nousi todella korkeaksi, joten päätimme keskeyttää homman ja siirtää kaksi muuta puhvelia myöhemmin – olisi liian suuri riski lähteä nukuttamaan eläimiä näin kuumalla. Talolle palattuamme mittarissa oli 30,5 astetta varjossa.

Lounaan jälkeen lähdimme ajelulle, en oikeastaan tiedä oliko ajelullamme mitään varsinaista päämäärää vai oliko se vain ”valtakunnassa kaikki hyvin?” –ajelua. Löysimme joka tapauksessa sekä elefantit, että leijonat (jotka eivät selvästikään olleet saaneet saalista viime yönä) ja ilmoitimme niiden sijainnin rangereille. Ohjelmaamme täällä kuuluu paljon Game Drivea, eli käytännössä ajelua ympäri puistoa. Päivästä riippuen pääpaino voi olla lintuprojektilla, elefanttien tunnistuksessa, sarvikuonojen/elefanttien/leijonien/puhvelien paikantamisessa tai sitten vaan tarkkailemme ympäristön ja eläinten tilaa ylipäätään. Kariegan lodgeissa majoittuu paljon turisteja (joita me onneksi näemme todella harvoin!) ja puiston on kyettävä takaamaan turisteille se, että he vierailunsa aikana pääsevät näkemään ainakin tietyn osan Big Fivesta. Tämän takia meidän tulee aina ilmoittaa löytämiemme, isoon vitoseen kuuluvien eläinten sijainti. Osalla eläimistä on paikannuspannat, mutta Jacques luottaa muihin, ”luonnonmukaisiin”, paikannustapoihin ja me saamme oppimme häneltä.

Iltapäivän ajelun aikana oli jo tukahduttavan kuuma ja Jacques päätti jättää iltapäivän ajelun lyhyemmäksi ja viedä meidät rannalle ”beach biologyn” merkeissä. Käytännössä kaupasta juomat, bikinit päälle, vaeltelua uskomattoman kauniilla rannikolla, jossa kivikkoiset osat työntyvät mereen jättäen väliin kauniita, hienohiekkaisia lahdenpoukamia. ”Biology” sisälsi tiivistä faktaa rannikoiden ja meren toiminnasta. Miellyttävää ja mielenkiintoista, miksei opiskelu voisi aina olla tällaista?

Rannalta keskiviikkoiseen tapaan pizzalle... namiiii.

Torstai /Päivä 19

Aamulla Jacques oli kuullut että puiston itäpuolella oli nähty Cape Kobra – iso, myrkyllinen käärme, joka on kuuluisa siitä, että se ei helposti pakene vaaran uhatessa, vaan ennemmin hyökkää ja lähtee seuraamaan hyökkääjäänsä tai saalistaan. Eli turha juosta pakoon. Lisäksi se on kokoonsa nähden vahvempi kuin useimmat muut käärmeet ja se kykenee nostamaan kaksi kolmasosaa ruumiinsa pituudesta irti maasta. Toisin sanoen jos käärme on kolme metriä pitkä, se voi nostaa päänsä kahden metrin korkeuteen ottamatta tukea mistään. Löysimme kaverin kerälle käpertyneenä erään kaktuksen juurelta.

Toinen aamun bongauskohde oli Martial Eagle (Afrikan suurin kotkalaji?), joka voi viedä pienen antiloopin mennessään. Valitettavasti kotka oli niin kaukana, että kamerani putki ei riittänyt hyvälaatuiseen kuvaan. Täällä ollessa onkin moneen kertaan todella käynyt mielessä kunnon kameran ja kunnon putkien hankkiminen ensi keväänä. Suurkiitokset kuitenkin Jonille kameran (tai siis kameroiden) lainasta tälle reissulle, voin taata että hyvää kuvamateriaalia kyllä löytyy. ;)

Iltapäivällä bongailimme elefantteja korvineen ja törmäsimme myös leijonanpentuihin, jotka selvästi ovat ottaneet hatkat vanhemmiltaan. Saamarin teini-ikäiset.

Ilta huipentui veneretkeen joella. Meillä on mahdollisuus käyttää venettä ainoastaan silloin kun joku rangereista vie oman turistiryhmänsä joelle – tänään pääsimme erään Brittiläisen ryhmän siivellä. Valitettavasti sää oli pilvinen ja sateinen, joten suurin osa linnuista pysytteli piiloissaan. Näimme lähinnä joitain kuningaskalastajia ja African Fish Eaglen, pääasiallinen anti oli kuitenkin kauniit maisemat. Lisäksi pysähdyimme ihailemaan auringonlaskua kotimatkalla. ”Jokaisella pilvellä on hopeareunuksensa.” Jotain uskomattoman kaunista.

Perjantai / Päivä 20

Aamulla meidän oli viimeinkin tarkoitus viimeistellä tie, jonka kunnostamisen aloitimme jo viime viikolla (?). Aamuyöllä satoi kuitenkin aivan kaatamalla vettä ja sade jatkui vielä aamulla kun heräsimme. Aloitimmekin aamun sisätiloissa teoriatietojen parissa ja kun yhdeksän aikaan suuntasimme pihalle, ei sateesta ollut tietoakaan. Lounaaseen asti ajelimme ympäriinsä ja lounaan jälkeen siirryimme tien pariin. Keräsimme mukaamme sen verran reilusti hiekkaa ja kiviä, että päädyimme lopulta täyttämään muitakin monttuja, mitä ajellessa vastaan sattui tulemaan.

Iltapäivällä myös törmäsimme leijoniin, lähes kirjaimellisesti. Ajelimme ympäriinsä puiston länsipuolta elefantteja etsien ja ihan yhtäkkiä tien vieressä makaili kuusi leijonaa – pennut ja aikuiset naaraat – vatsat täynnä ruokaa. On hassua, miten esimerkiksi leijonat, elefantit ja sarvikuonot eivät käytännössä välitä meistä lainkaan. Tälläkin kertaa pysäköimme automme ihan parin metrin päähän jellonista, otimme valokuvia ja juttelimme paikallamme puolisen tuntia, eivätkä eläimet juuri tuntuneet huomaavan meitä. Uskoisin että eri asia olisi jos olisimme auton ulkopuolella... Tämä onkin erikoista kun työskentelemme tällä puolen puistoa – meidän tulee pysyä lähellä autoa ja pitää silmämme ja korvamme auki leijonien varalta. Sarvikuonot ja elefantit eivät juuri voi meitä yllättää, mutta saalistavan leijonan huomaaminen heinikossa voi olla haastavaa. Tänään jouduimmekin myös zoomailemaan maisemaa autosta käsin kun Jacques pomppi pensaikossa kuvaamassa erästä harvinaisempaa lintua...

Illalla tavanomaiseen tapaan ruuanlaittoa porukassa, illallinen ja monta erää biljardia – sekä tietysti jokunen lasillinen hyvää ja halpaa viiniä... ;)

Päätimme jälleen siirtää hevosratsastuksen rannalla ja muut aktiviteetit myöhemmälle viikonlopulle, sillä huomenna meitä tulee olemaan vain kaksi (+ Jacques). Eli siis Port Alfrediin ja rannalle jälleen. Toivottavasti sää suosii.