Viikko 7

Lauantai / Paiva 42

Lähdimme aamulla yhdeksän jälkeen Port Alfrediin, missä ensin perinteiseen tapaan hetkinen surffailua netissä. Ostin myös muutamia lehtiä lintuihin, luontoon ja valokuvaukseen liittyen. Täällä tuontilehdet ovat kalliita (samoissa hinnoissa kuin Suomessa), mutta laadukkaat paikalliset lehdet eivät. Kiiltäväkantiset lehdet, jotka suomessa maksavat yleensä noin 7-10€, maksavat täällä alle 4€.

Kävimme jälleen Quido’sissa syömässä, ensimmäistä kertaa täällä söin ravintolassa kunnon pihvin – 300g naudan ulkofilepihvi lisukkeineen + limu 10,5€. Ja oli hyvää. Valitettavasti sää oli niin tuulinen, ettäjouduimme istumaan sisällä ulkona syömisen sijaan, Quidos’s kun sijaitsee joen varrella rannalla erittäin kauniissa maisemissa.

Ruokaostokset kauppakeskuksessa, missä kävimme myös ihanassa kirjakaupassa. Se, että luonto on erittäin olennainen osa Etelä-Afrikkaa (huomioi myös luonnon merkitys työllistäjänä) näkyy hyvin myös kirjakaupoissa. Kirjakaupan kokoon nähden luontoaiheisia kirjoja oli paljon ja iso osa teoksista oli hyvin asiatäyteisiä, ei mitään kevyttä lukemista lapsille.

Paluumatkalla menimme hakemaan Pizzapaikasta illaksi pizzat mukaan. Juutuimme kuitenkin paikallemme muutamaksi tunniksi katsomaan rugbya ja juomaan parit drinkit. Illalla kämpillä biljardia – jostain syystä pelasimme ihan superhuonosti kaikki (tai ainakin minä, Aliya ja Jaques) ja lopetimmekin pelaamisen kuuden pelin jälkeen. Muutama jakso ”How I met your mother” –sarjaa ja nukkumaan ennen puolta yötä.

Sunnuntai / Päivä 43

Perinteinen sunnuntai, hengailua siis. Ylös sängystä hyvin nukutun yön jälkeen kello 9.03. Sää oli ensimmäistä kertaa tällä viikolla ihan kohtalainen, ei täysin aurinkoinen, mutta ei täysin pilvinenkään. Otin muutamia valokuvia pihalla ja tutkailin talomme ympärillä pyöriviä elukoita tree housesta käsin.

Päivän aikana emme sunnuntaiseen tapaan tehneet mitään erikoista, luimme kirjoja ulkona, pelasimme biljardia ja (jälleen) katsoimme sarjaa How I met your mother. Miksi sitä ei näytetä Suomessa, hemmetin hauska sarja!

Illalla oli tarkoitus järjestää braai, mutta tuuli yltyi lähes myrskylukemiin ja tihutti vettä, joten päädyimme grillaamaan lihamme sisällä takassa, lopputulos siis jokseenkin sama – goooood!

Maanantai / Päivä 44

Jacques tunsi itsensä aamulla kovin kipeäksi, joten päädyimme aamupäivällä vain istumaan sohvalla ja katsomaan How I met your motheria – enää muutama jakso niin olemme katsoneet koko 3. ja 4. tuotantokauden, jonka jälkeen Jacques lupasi tuoda meille kaudet 1 ja 2.

Jacques sai järjestettyä itselleen lääkäriajan Kentonista klo.12, joten pakkauduimme autoon klo.11 ja ajelimme kaupunkiin. Sparista pientä purtavaa ja päälle surffailua netissä. Jacquesin vapauduttua tohtorin luota Aliya oli vielä pahasti vaiheessa netin kanssa, joten minä, Jacques ja Mikael menimme istumaan läheiseen kahvilaan. Juustokakkua, namii! Jälkiruuan päälle ajelimme pizzapaikkaan lounaalle, tosin söimme hampurilaiset pizzan sijaan...

Niin ja Jacquesin tauti, ihan niinkuin hän itse aamulla epäili, tick bite fever, jonka saa punkin puremasta. Erikoista on se, että Jacques on työskennellyt luonnonpuistoissa jo useamman vuoden, eikä ole koskaan sinä aikana sairastanut tautia (ainoastaan joskus 7-vuotiaana kerran). Kuulemma lähes aina vähintään yksi jokaisesta volunteer-ryhmästä saa taudin, meidän aikana kukaan ei vielä ole sitä sairastanut, eli... No joo, Gabriel sairasti, mutta se tapahtui ennen kuin me olimme täällä.

Itse asiassa ”hauska” sattuma: istuimme kaikki neljä katsomassa telkkaria olohuoneessa ja odottamassa että voisimme lähteä kaupunkiin. Pidin jalkojani pöydän reunalla ja vilkaistessani niitä kiinnitin huomiota siihen, että oikeaan jalkapöytääni oli ilmestynyt toinen pisama (siinä kuuluisi olla vain yksi!). Hmmm, ei pisama vaan jotain ihan muuta - punkki. Taisi olla kuudes tai seitsemäs kiinnittynyt näiden kuuden viikon aikana. Lisäksi ehkä parisenkymmentä olen löytänyt juoksentelemassa koivillani. Niin ja se yksi, joka oli kiinni varpaassani, ja jota en nähnyt, mutta olin ilmeisesti huomaamattani rapsuttanut sen irti niin että pää jäi varpaaseeni ihon alle sillä seurauksella, että nyt varpaassani on ollut epämääräinen rupi jo reilut kolme viikkoa. Reilut kaksi viikkoa se kutisi aivan vietävästi, onneksi ei enää. Eikö ole kiva kun jaan kanssanne nämä asiat?

Kyliltä takaisin kämpille, yksi jakso How I met your motheria ja sen jälkeen liikenteeseen hetkeksi. Pesimme safariauton, koska urpot Red-Winged Starlingit (rastaita) kuvittelevat näkevänsä vieraita lintuja auton peileistä ja hyppivät siksi auton päällä sillä seurauksella, että ovet ja etupenkit ovat täynnä linnunp*skaa. Auton pesun jälkeen tankille ja hakemaan puita, sekä erittäin lyhyt game drive, jonka kohokohta olivat linnut ja lentävät termiitit.

Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta – termiitit kasvattavat itselleen siivet vain silloin kun ne lähtevät pesästä uuden kuningattaren perässä perustamaan uutta pesää. Tällöin sankka joukko lentäviä termiittejä laskeutuu sopivaksi katsomaansa paikkaan ja alkaa rakentaa pesää. Käytännössä näimme siis maassa halkaisijaltaan reilun metrin alueella kuhisevan kasan termiittejä valtavine siipineen. Niiden seassa seisoi yksi kutojalintu ahmimassa ötököitä (muilla ei ollut asiaa hänen apajilleen). Ne monet termiitit, jotka yrittivät pelastaa nahkansa lentämällä pois, joutuivat ympräillä lentävien satojen pikkulintujen suuhun – yksikään termiitti ei päässyt yli metrin päähän pesästä. Ilmiö ei ole ennenkuulumaton, mutta sitä ei todellakaan näe joka päivä.

Illalla lisää How I met your matheria, päätimme neljännen tuotantokauden, toivottavasti Jacques saa pian järjestettyä meille kaksi ensimmäistä kautta. Niin ja sää - tänään piti olla jo parempi ilma, tälle viikolle oli luvattu mukavaa auringonpaistetta, mutta aamulla kun kurkistin verhon raosta ulos, jouduin hetkisen miettimään onko ikkunamme todella likainen vai onko ulkona niin sumuista että en melkein näe porttia pihan toisella puolella. Ikkuna ei ollut likainen vaan koko päivän oli uskomattoman sumuista. Aamupäivän satoi epämääräistä sumusadetta, joka loppui siksi aikaa kun ajelimme ympäriinsä – vain alkaakseen kaatosateena heti kun pääsimme takaisin sisälle. Nice!

Ai niin, se ampumavälikohtaus/ryöstö, joka tapahtui pari viikkoa sitten – tekijä saatiin kiinni vain muutamaa päivää myöhemmin Port Elizabethissa pankin valvontakameroiden kuvamateriaalin avulla. Tekijä on 15-vuotias ja hänen veljensä asuu Kentonissa, tekijä itse jossain muualla. Tekijä pidetään ainakin toistaiseksi vangittuna Port Elizabethissa, sillä jos hänet tuotaisiin tänne, hän pääsisi välittömästi hengestään. Kuten jo aiemmin mainitsin, eivät täkäläiset (=Kentonilaiset) tummaihoiset tapa ihmisiä ja he ovatkin todella raivoissaan tälle kaverille, koska tietenkin hän onnistuu teollaan romuttamaan tummaihoisten mainetta entisestään. En sitten tiedä miten hänen täkäläiselle veljelleen käy, käsittääkseni hänellä ei ole mitään osaa eikä arpaa tapauksen suhteen – olettaisin kuitenkin hänen pyrkivän mahdollisimman nopeasti kauas Kentonista...

Tiistai / Päivä 45

Yöllä satoi oikein kunnolla vettä, mutta aamulla paistoi aurinko ja jo ennen kahdeksaa oli varjossa 22 astetta lämmintä. Siispä shortsit jalkaan, hihaton paita päälle ja menoksi. Suuntasimme ensimmäiseksi respaan (itäpuolelle siis) kopioimaan lisää pohjia elefanttien identifiointia varten, jonka jälkeen ajoimme itäpuolen halki tähyillen puhveleiden perään (eipä näkynyt...).

Länsipuolelle palattuamme suuntasimme melko pian kulkumme pois yleisimmin käytetyiltä teiltä supermutaisille reiteille. Näillä autoilla mennään ihan mihin vaan ja ihan mistä vaan... Yhtäkkiä Jacques bongasi yhden urosleijonan makaamassa pensaan alla kymmenkunta metriä sivuun tieltä, jolla juuri ajoimme. Hän käänsi auton nokan kohti kissaa ja sukelsimme pensaiden välistä lähemmäs – ja melkein ajoimme seitsemän muun leijonan yli! Koko lauma makasi pitkin pituuttaan (osa jälleen kerran selällään...) ruohikolla. Istuimme hetken aikaa katsomassa kissoja, mutta ne näyttivät siltä, etteivät ole ihan heti liikkumassa yhtään mihinkään, joten lähdimme metsästämään elefantteja.

Ajelimme kukkulan päällä kohti laaksoa kun näimme elefanttilauman kirjaimellisesti juoksevan alas vastakkaista rinnettä. Tällä kertaa näki erittäin hyvin, mitä Jacques tarkoitti sillä ettei viittätuhatta kiloa juoksevaa elefanttia tai sarvikuonoa pysäytetä noin vain – hitto ne menee kovaa! Jatkoimme siis matkaamme alas laaksoon, minne norsutkin olivat menossa. Kuulimme niiden kulkevan pensaikon takana ja odotimme, josko ne olisivat tulossa meitä kohti. ”Well, they don’t sound to be really happy...” totesi Jacques kun ilma täyttyi elefanttien huudoista ja äänistä, joka lähtee puista kun norsut raivoissaan puskevat puita nurin. Eh eh, pakki valmiina?

Löysimme eläimet hetken kuluttua sivummalta ja ne vaikuttivat suhteellisen rauhallisilta. Yhteensä paikalla oli 18 eläintä, joten ison uroksen lisäksi eräs toinen uros ja yksi muu elefantti puuttuivat. Identifiointikin eteni taas asteen verran...

Aamupäivän aikana taivas vetäytyi pilveen, aurinko näyttäytyi vain aina silloin tällöin. Erikoisinta oli kuitenkin se, että kesken kirkkaan auringonpaisteen, ilman mitään ennakkovaroitusta taivaalta alkoi tippua valtavia vesipisaroita ja kuuro yltyi noin 20 sekunnin rankkasateeksi. Koko tämän ajan suoraan yllämme ei ollut pilviä, sivummalla tosin oli. Hienoin näky oli kuitenkin se, kun sade meidän osaltamme lakkasi ja katsoimme auton oikealle puolelle, näimme samanlaiset valtavat vesipisarat syöksymässä rankkana kuurona alas viereiseen laaksoon ihan muutaman kymmenen metrin päässä.

Lounaan jälkeen kävimme heittämässä roskat länsipuolelle ja bongasimme mangustin, sekä kilpikonnan, joka käveli uhkaavasti aidan vieressä sähköpiuhan alla – veimme sen tietysti sivummalle. Uusi yritys löytää puhvelit osoittautui yhtä huonoksi kuin aamuinen, ei siis mitään tietoa missä ne kulkevat. Leijonatkin olivat vaihtaneet paikkaa ja elefantit painelivat pusikkoon jo silloin kun viimeksi näimme ne – olimme jälleen ainoa ryhmä yhden toisen safariauton lisäksi, joka näki ne. Jei.

Jacques oli suunnitellut huomiselle yösafaria, mikäli sää olisi parempi kuin tänään, joten päädyimme lähtemään kylille ja pizzalle tänään huomisen sijaan.

Ilta venähtikin aamuun asti. Hoidimme ruokaostokset vähän ennen kuutta, jonka jälkeen menimme istumaan pizzapaikkaan. Paikalle sattui myös kaksi Kariegan rangeria, sekä joukko jotain muita Jacquesin tuttuja. Kun paikka suljettiin joskus puolen yön jälkeen, siirryimme koko porukka etupihalle pöytien ääreen jatkamaan jutustelua. Jossain vaiheessa Lex sai ajatuksen, että meidän pitää siirtyä eräälle toiselle rannalle jatkamaan iltaa nuotion ääreen. Tuumasta toimeen. Istuimmekin toisella rannalla, nuotion ääressä, aina auringonnousuun saakka – auringonlasku toisella ja auringonnousu toisella rannalla. Kämpille palasimme joskus kuuden aikaan ja Jacques päätti olla asettamatta mitään kellonaikaa, milloin meidä pitää olla valmiina lähtöön.

Keskiviikko / Päivä 46

Muutaman tunnin unien jälkeen siirryimme Aliyan kanssa pihalle aurinkoon makaamaan. Onnistuinkin polttamaan alaselkäni aika huolella – yläselkään olen jo aiemmin saanut vähän väriä, joten se ei palanut juuri lainkaan.

Jacques ilmestyi kämpällemme joskus vähän ennen puolta päivää ja ilmoitti että lähdemme nyt käymään Port Alfredissa. Lounaaksi mättöä KFC:sta ja iltapäivällä Game Drivea.

Lyhyeksi jääneen edellisen yön takia Jacques päätti suoda meille kunnon yöunet ja siirtää yösafarin huomiselle. Sen sijaan koomailimme sohvalla koko porukka katsomassa kaksi elokuvaa putkeen.

Torstai / Päivä 47

Aamulla lähdimme puhvelien metsästykseen, tuloksetta. Sen sijaan Jacquesin pomot, Helena ja Andrew Warren kysyivät Jacquesilta, josko voisimme yrittää löytää heille joulumännyn (täällä ei ole kuusia!). Warrenit asuvat kahden koiransa ja nelikuisen poikansa kanssa puiston itäpuolella, aitojen sisäpuolella siis. Heidän taloltaan on upeat maisemat alas joelle ja kauas laaksoon. Löysimmekin tarkoitukseen sopivan männyn ja toimitimme sen perille. Joimme kahvit Warreneiden kuistilla ja ihailimme alapuolella, joessa uiskentelevia virtahepoja.

Paluumatkalla löysimme alle vuorokauden vanhan bushbuck-vauvan kuolleena ruohikolta. Se näytti täysin koskemattomalta, oli ehkä kuollut kylmään edellisenä yönä – tai sitten synnytyksessä oli mennyt jotain pieleen. Tällä hetkellä kaikkialla pyörii runsaasti antilooppivauvoja, joten näemme niitä (yleensä elossa) ihan koko ajan.

Lounaan jälkeen Jacques vei meidät Howesveltiin. Koska ainoastaan neljällä ihmisellä (kahdella puiston omistajista, Jacquesilla ja päärangerilla) on avain Howesveltin porttiin, eikä hotellivieraita viedä sinne koskaan, olemme käytännössä ainoat ihmiset, jotka siellä tällä hetkellä käyvät. Hyvä puoli on se, että ympärilläsi on 3000 hehtaaria tilaa ja takuuvarmasti et törmää keneenkään niillä hehtaareilla. Huonoksi puoleksi taas laskisin sen, että hämähäkeillä on runsaasti aikaa kutoa seittejään tien yli – seittejä on koko laaksoon johtavan, muutaman kilometrin mittaisen tien matkalla muutaman kymmenen metrin välein. Voitte siis kuvitella, kuinka monta hämähäkkiä sain nyppiä itsestäni noiden muutaman kilometrin aikana. Eikä ne kaikki suinkaan ole mitään pienen pieniä ja tylsän värisiä...

J: ”hmm, jumping spider.”

I: ”Hell yeah I can see it’s jumping! Where the hell did it go!?”

J: ”hmm, boxer spider!”

I: ”I really don’t wanna know more....”

Iuh.

Howesvelt on mielestäni todella kaunista aluetta, yllättävän erilaista verrattuna Kariegan kahteen muuhun osaan, vaikka kaikki kolme osaa ovatkin kiinni toisissaan. Bongasimme jälleen hyppyantilooppilauman, mikä oli hyvä, sillä Aliya ei ollut ennen nähnyt niitä. (Niitä ei siis ole Kariegassa muualla kuin Howesveltissa.)

Päivällisen jälkeen pakkauduimme safariautoon ja suuntasimme yösafarille juuri sopivasti ennen auringonlaskua. Ennen kuin ehti tulla pimeää, löysimme leijonat makaamassa tiellä. Tai siis kaksi aikuista naarasta makasivat aivan keskellä tietä ja pennut ruohikolla tien vieressä. Koko lauma näytti olevan täydessä unessa, mutta päätimme jäädä odottamaan jos ne vaikka päättäisivät aktivoitua pimeän tultua. Eläimistä näki, etteivät ne olleet syöneet ainakaan kunnon ateriaa pariin päivään, joten elättelimme toiveita, että ne mahdollisesti lähtisivät ruuanhakumatkalle.

Eläimiin tulikin vähän eloa kahdeksan jälkeen, ne nousivat hiljalleen ylös ja tassuttelivat yksi kerrallaan tietä eteen päin. Seurasimme viimeisen pennun perässä vain todetaksemme niiden siirtyneen toiseen paikkaan makaamaan. Erikoista oli kuitenkin se, että urokset etsivät naaraitaan jossain lähistöllä – kuulimme siis niiden kutsuvan karjunnan jostain pensaiden takaa. Naaraat eivät ilmeisesti kuitenkaan halunneet tulla löydetyksi, koska ne päättivät jättää vastaamatta kutsuun. Jonkin ajan päästä starttasimme auton ja jatkoimme matkaa.

Joimme kuumat kaakaot ja söimme omenapiirakkaa tuhansien tähtien alla (pilvetön taivas ja musta Afrikan yö vailla valosaastetta!), samalla kun Jacques kertoi meille joistain tähtikuvioista ja ilmansuuntien etsimisestä taivaankappaleiden mukaan. Kuulimme myös leijonien karjunnan kauempaa, ehkä urokset olivat lopultakin löytäneet perheensä... Loppumatkasta bongailimme lähinnä antilooppeja, Srub Hareja (eräs pupulaji), sekä Springhareja. Springhare on uskomattoman hauska elukka, jotain kengurun ja pupun välimaastosta; noin rusakon kokoinen, vaalea toffeenruskea turkki, isot korvat, perässä vedettävä häntä ja pienen pienet etujalat. Ne liikkuvat kengurun tavoin pomppimalla takajalkojensa varassa. Huisia.

Perjantai / Päivä 48

Aamulla aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta seitsemän jälkeen, mutta kun olimme lähdössä kahdeksalta, oli taivaalle ilmestynyt pilviä. Aamun Game Drive siis puolipilvisessä, kuitenkin aurinkopainotteisessa säässä. Sää oli itse asiassa todella kuuma, Aliya ainakin poltti kasvonsa ja etureitensä, itse grillasin olkavarteni ja rintakehäni hiukan punakaksi.

Aamupäivän Game Driven tarkoituksena oli löytää leijonat ja/tai elefantit. Erityisesti olimme kiinnostuneita leijonista, joista selvästi viime yönä näki, etteivät ne olleen hetkeen syöneet ja olisivat siis mahdollisesti etsimässä syötävää. Ensimmäinen puolisentoista tuntia ajelimme näkemättä juuri mitään, sitten bongasimme sarvikuonot ja hetken kuluttua ajoimme melkein kahta elefanttia päin. Näköhavaintomme rajoittui näihin kahteen urokseen, mutta kuulimme kuinka muu lauma kaatoi puita tieltään kulkiessaan tiheikössä.

Jatkoimme vielä ajelua hetken aikaa ja löysimme paljon leijonan jälkiä. Jäljet johtattivat meidät tielle, jolta löysimme aikuisen kudun (eräs antilooppilaji) korvan (kyllä, pelkästään korvan. Ja kuduilla on todella isot korvat!), sekä puoliksi syödyn kudun vastasyntyneen vasan tai sikiön. Muutaman metrin päässä rinteellä oli isohko alue täynnä verta. Olimme ajaneet kyseistä tietä vain paria tuntia aiemmin, eikä siellä silloin ollut merkkiäkään lounaasta. Leijonat eivät siis täyttäneet vatsaansa viime yönä, vaan vasta tänään aamupäivällä.

Todennäköisesti naaraskudu oli joko juuri synnyttämässä, jolloin se on ollut pienen hetken ajan helppo saalis leijonille, tai sitten leijonat olivat tappaneet sen muuten vaan, repineet mahan auki ja kiskoneet vatsassa olleen sikiön ulos, syöneet puolet siitä ja heittäneet sen sitten tielle. Loppuosa ruhosta oli kadonnut - emme löytäneet sitä, emmekä leijonia mistään vaikka pyörimme lähipensaissa reilun puolisen tuntia. Tätä kutsutaan luonnoksi.

Koska päivä oli todella lämmin, Jacques päätti viedä meidät joelle uimaan. Matkalla kävimme ostamassa kylmää juotavaa hotellin ravintolasta. Aiemmin olemme käyneet puiston sisällä uimassa vain Howesveltin puolella, nyt ajoimme itäpuolen halki toisen luonnonpuiston puolelle Kariega Riverin rantaan. Kariega River kulkee siis myös Kariegan omien maiden halki, mutta Kariegan puolella on virtahepoja, joten sillä puolen emme voi uida. Vesi joessa on mukavan lämmintä ja polskimme varmaan lähemmäs tunnin, ennen kuin rantauduimme ja jouduimme Jacquesin mutapommituksen kohteeksi. Siispä takaisin uimaan.

Jacques toimitti meille tänään ”How I met your Mother” –sarjan kaksi ensimmäistä tuotantokautta, eli nyt pääsemme suorittamaan noita kahta kautta. Illalla vilkaisu peiliin kertoi karua kieltään siitä, kuinka helposti nahka palaa. Auts.

Huomenna Port Alfred. Ensi viikolla olisi siis suunnitelmissa viettää yksi päivä Addo Elephant Parkissa, lauantai Grahamstownissa, yksi päivä ja yö campingin parissa. Toivottavasti säät suosivat ja saamme mahdutettua ohjelmaamme myös pari yösafaria ja rannalla makaamista...